Myllyssä tärkeää on vuoraus. Vuorauksella tarkoitetaan myllyvaipan, eli myllyn pyörivän osion, sisäpintaa suojaavaa kerrosta. Vuoraus suojaa myllyn vaippaa kulumiselta, ja optimoi kuorman liikettä myllyssä. Vuoraus voi muodostua joko kokonaan palkeista, tai levyistä, joissa kohopalkki voi olla kiinnitetty joko itse levyyn tai levyjen väliin. Vuorauksen päälle laitetaan joustava pinta, esimerkiksi kumista. Tankomyllyn syöttöpäädyn vuorauksen tulisi olla vino, jotta uusi materiaali mahtuu sisään, siinä missä poistopäädyssä tulisi olla pystyvuoraus. Tangot luontaisesti pyrkivät kohti poistopäätyä, ja pystyvuoraus pitää tankojen päät samassa tasossa, tangon paikasta riippumatta. Päätyvuoraus tehdään yleensä sileäksi.

Tankomyllyissä vuorauksen malli estää tankojen liukumisen alas reunaa pitkin, jotta ne putoavat malmin päälle murskaten sitä. Kuulamyllyjen vuorauksen ei tarvitse samalla tavalla estää jauhinkappaleiden liukumista, joten niissä tärkeintä on kulutuskestävyys. Tankomyllyssä, jossa kohopalkit ovat kuluneet niin että tankomassa alkaa liukua, lisääntyy myös muun vuorauksen kuluminen. Kohopalkit kuluivat aikaisemmin muuta vuorausta nopeammin, mutta nykyään vuorausta yritetään optimoida niin että kaikki osat kuluvat samaa vauhtia. Kun vuoraus kuluu se täytyy vaihtaa, mikä vaatii myllyn pysäyttämistä. Mitä harvemmin tämä tarvitsee tehdä, sitä parempi myllyn hyötysuhde on, sillä pysähtynyt mylly ei tuota mitään.

Viimeaikaiset tietokonesimulaatiot ovat auttaneet parantamaan myllyvuorausta entistä enemmän. Vanha malli käytti vuorauspalkkeja hyvin tiheästi, jotta ei olisi tarve vaihtaa niitä yhtä usein. Nykyään pidetään isompia välejä suositeltavimpina. Vuoraus rakennetaan nykyään valmiista elementeistä, jotta ne olisivat nopeampia vaihtaa, jolloin tarve seisottaa myllyä vähenee.